Leidit landelta

Tänään olimme Susun kanssa kuvailemassa, tarkoituksena oli saada vain facebookkiin uudet kuvat, mutta sitten innostuttiin kuvailemaan kunnolla. Tälläisiä kuvia minun blogissa, Susu postailee tänään vähän erilaisempia kuvia :)

New long blonde hair !

                                                 

Mitä pidätte ? Mä ainakin rakastan ♥

My pets

Anonyymi pyysi minulta postausta perheemme koirista. Pidin ideaa hyvänä, joten ajattelin kirjoittaa kaikista lemmikeistämme jotakin tähän postaukseen :)

Malla on aina ollut suosikkini. Meille syntyi 2011 keväällä pentue, ja Malla oli nuorin pennuista. Jo pentuna se oli lempparini, mutta se lähti uuteen kotiin Pudasjärvelle. He eivät kuitenkaan voineet pitää koiraa, joten puolitoistavuotias karvapallo muutti takaisin meille itsenäisyyspäivänä 2012.

Luonteeltaan Malla on vilkas, reipas ja aina iloinen. Se on täysillä mukana kaikessa, minne ikinä mennäänkään. Malla on vähän höpsö ja tosi suloinen, läheisriippuvaisuudesta puhumattakaan. Saatan herätä keskellä yötä, kun karvapallo tunkee kainaloon nukkumaan. Se rakastaa pieniä lapsia, tosin joskus on hieman holtiton ja hössöttää liikaa.

Malla on tosi oppivainen, ja oppi nopeasti tavoille. Luoksetulo sujuu paremmin kun hyvin :) Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta Malla osaa tanssia Gangnam Stylea :D Se osaa seistä kahdella tassulla, laittaa etutassut päällekkäin ja heiluttaa niitä. Se teki sen ensin oma-alotteisesti, kunnes aloin palkitsemaan siitä. Tapa on hassu, ja Malla tekee sitä aina kun näkee hihnassa vieraan ihmisen ja innostuu.

Kaikista meidän koirista Malla on tärkein, enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois ♥

Siiri on myöskin pentueestamme, tosin ensimmäinen pentu. Meille ei aluksi pitänyt jäädä yhtäkään pentua, mutta saimme vanhemmat suostumaan yhteen pentuun. Isäni valitsi Siirin, koska se oli rauhallisin. Vähän vanhempana se oli varsinainen hulivili, minkäköhän laisia ne oikeasti villit pennut olivat silloin :D

Siirin luonnetta on vaikea kuvailla. Se on ehkä hitusen arka, pelkää äänen korottamista ja pakenee paikalta korvat luimussa. Toisaalta se on taas tosi ällipäinen, kuuntelee silloin kun huvittaa. Naapurissamme on hevosia, ja varsinkin varsaa se haukkuu koko ajan. Haukkuherkkyys onkin suomenlapinkoiralle tavallista, mutta kyllä se joskus ärsyttääkin.

Siiri on ollut tosi oppivainen, ja olen opettanut sille erilaisia temppuja. Siiri osaa hypätä esteitä, mennä putken läpi, "istua oravana" sekä antaa ylävitosen ja tassun. Peruskäskyt sujuu useimmiten ongelmitta, jos neidin huomiota ei häiritse joku muu sillä hetkellä :)

Siiri on minulle aina oma pikku vauveli, enkä luopuisi siitä ikinä ♥

Saana on perheemme ensimmäinen lapinkoira. Etsimme kaveria silloiselle saksanpaimenkoirallemme Sakulle, ja tutuillamme oli lapinkoira. Ihastuimme, ja haimme Saanan 2008. Saanalle syntyi 2011 keväällä 5 suloista pentua, ja odutusaikana sekä pentujen jälkeen sitä on kutsuttu "mammaksi", ja kutsutaan edelleen. 

Saana on oikea ällipäiden ällipää. Se kuuntelee käskyjä tasan silloin kun sitä itse huvittaa, ja vähät välittää ihmisistä jos on sillä tuulella. Saana on kyllä tosi ihmisrakas, ja tykkää antaa pusuja ja haleja. Kun Saana heiluttaa häntää, koko koira heiluu edes takas :D 

Saanalle on ollut helppo opettaa temppuja ällipäisyydestä huolimatta, kunhan on tarpeeksi hyvää namia palkaksi. Saanan ehdottomaksi lemppareiksi on noussut juusto ja makkara, mutta kerjää myös salmiakkipanttereiden, juustonaksujen, poppareiden ja fitness-murojen perään. Saana osaa antaa ylävitosen ja tassun, ryömiä, kuolla käskystä "pum", hypätä esteitä, mennä putkesta läpi, peruuttaa ja "istua oravana". 

Saana ei asu meillä kotona, vaan isovanhempieni luona. Vaikka se on meidän oma, se viihtyy hyvin mummun ja papan "personal trainerinä". Sille on rakennettu takapihaa ympäröivä aitaus, jossa se viihtyy perheen ainoana koirana, tottakai kun saa kaiken huomion itselleen!

Saana on tärkeä mammakoira, joka on tosi rakas enkä koskaan halua luopua ♥

Ensimmäisen pupuni sain ehkä kolmivuotiaana, siskonikin sai. Äitihän niitä hoiti, mutta olihan eka oma lemmikki hieno asia niinkin nuorena. Kun Maikki ja Helmeri kuolivat vanhuuteen, siskolleni ostettiin pupu 11-vuotis lahjaksi. Kun itse täytin 11, toivoin omaa pupua. Haimme Lassin kotiin synttäripäivänäni.

Lassi on todella utelias, ja rakastaa ihmisiä tosi paljon ! Se on kuitenkin hieman arka, eikä uskalla kiukutella mistään. Sylissä ollessa se kuitenkin potkii, lienee pelko korkeisiin paikkoihin ? Kun Lassi oli pieni, loin sen kanssa luottamuksen, mikä kyllä sortui vuosien varrella. Nyt aion tosissani tehdä töitä tämän luottamuksen uudelleen saamiseksi. Lassi on kiltti, eikä ikinä tekisi mitään pahaa. Uteliaisuuden takia sen saattaa löytää vaikka mistä - sängyn alta, verhojen takaa, jopa roskiksesta olen kerran sen onkinut kun sinne on hypännyt :D 

Lassi on suuri osa mun sydäntä, onhan oma pupu aina oma pupu eikä siitä ikinä luopuisi ♥

Leevistä minulla ei ole paljoa kerrottavaa. Mutta Leevi saapui meille 2008, samana vuonna kuin Saana. Leevi ja Saana tulivatkin hyvin juttuun, ja pentu ja pupuvauva juoksentelivat yhdessä ympäri olohuonetta.

Luonteeltaan Leevi on itsepäinen ja ehkä hieman ilkeä, puree ja murisee koko ajan ja kaikelle. Silti se on suloinen, pieni pallura joka rakastaa ulkoilua ja tekemistä. Vanhuuden myötä se väsyy nopeasti, joten kauaa touhua se ei enää jaksa. Leevi on perso herkuille, ja rakastaa salaattia ja porkkanaa. Murotkin katoavat nopeasti kupista.

Leevi on sairastellut paljon, on ollut erilaista mahavaivaa ja vaikka mitä, mutta sinnikkäästi poika on jaksanut ♥ Leevi on kaikista vaikeuksista huolimatta ihana ja tärkeä, ja kun on luopumisen aika ei tule olemaan helppoa ♥

Mitä piditte ? Postausideoita saa ja pitää ehdottaa, minulla mielessä olisi ainakin päiväni kuvina ja minä ennen ja nyt- postaus. Miltä kuulostaa ?

And that's who I am !